Eläköitymiseen ei ole varaa
Kirjoitukset >>

Posti toi eilen vuosittaisen eläkeseurantalomakkeeni. Erinomainen palvelu, joka tälläkin kertaa antoi ajattelemisen aihetta. Vaikka tiedossa oleva eläkkeeni olikin tuplaantunut vuotta aiemmasta, ei 11 euron eläkkeen varaan kärsi vielä heittäytyä. Onpa hyvä että Suomessa on olemassa kansaneläke ja vuodesta 2011 lähtien myös takuueläke joka nostaa minimikansaneläkkeen reiluun 700 euroon kuukaudessa.

Mutta jäin miettimään, että miksei oma eläkkeeni ole tuon korkeampi. Kyse ei ole niinkään siitä että olisin ollut tekemättä mitään, vaan että olen tehnyt vääriä asioita. Pienipalkkaisena ja osa-aikaisena maatalouslomittajana ei hirveästi eläkettä kerää sen paremmin kuin kesäkeikoilla hotellin respassa ulkomailla. Opintotuella pystyy rahoittamaan opiskelunsa mutta vasta palkkatyö näkyy eläkkeessä. Myöskään kaksivuotinen ja kokopäiväinen luottamustoimi Keskustan Opiskelijaliitossa ei eläkettä kerryttänyt, koska siitä maksettiin palkkiota, eikä palkkaa.

Lopputulokseksi jäikin, että viime vuonna aloittamani eduskunta-avustajuus ja parin kuukauden pätkätyö Keskustan puoluetoimistolla nostivat eläkekertymääni sillä viidellä eurolla. Jos hiukan pystyn parantamaan eläkekertymäni tahtia, niin pääsen nykyisen vajaan 600 euron kansaneläkkeen tasolle noin sadassa vuodessa. Pitkä työura siis tiedossa, jota eivät mitkään superkertymät hirveästi helpota. Paljon puhutaan suurten ikäluokkien pienistä eläkkeistä, mutta pätkätyösukupolven vanhuudenturva ei näytä yhtään sen paremmalta.

Tähän asiaan ei vielä olla oikein herätty, sillä kuka nyt nuorena vielä eläkettään miettisi. Pätkätöitä tekevät ennen kaikkea korkeasti koulutetut 20-35-vuotiaat, jotka vielä uskovat pysyvänsä nuorina ja hyväkuntoisina ikuisesti. Tai ehkä siinä perheen, työn ja opiskelun yhteensovittamisen lomassa tällaista ei vain ehdi murehtimaan. On tarpeeksi hommaa selvitä ensi kuun palkkaan asti.

Asian ympäröimästä hiljaisuudesta huolimatta kyseessä on todellinen ongelma joka räjähtää ihmisten silmille muutamassa vuosikymmenessä. Nyt puhutaan siitä, kuinka vaikeaa on maksaa suurten ikäluokkien eläkkeitä kun väestö ikääntyy sillä vastoin yleistä uskomusta vain osa ihmisen eläkkeestä maksetaan hänen palkastaan pidätetyillä eläkemaksuista. Valtaosa siitä tulee työssäkäyvien palkastaan maksamista eläkevarannoista, siis seuraavilta sukupolvilta. Tämä järjestelmä toimii niin kauan kuin ikäluokat kasvavat jatkuvasti ja sitä kautta iso joukko ihmisiä kustantaa puuttuvan osan itseään vähäisemmälle määrälle eläkeläisiä.

Reilun vuosikymmenen kuluttua Suomessa on kuitenkin 400 000 eläkeläistä nykyistä enemmän ja 200 000 työikäistä vähemmän kuin nyt. Samalla yhä harvempi nuori tai nuorehko ihminen on pysyvässä työpaikassa, pätkäsopimukset ovat yhä yleisempiä. Kun pätkätöillä ei saada edes itselle kerrytettyä minimieläkettä, niin miten sellaisilla maksettaisiin vielä jatkuvasti kasvavan eläkeläisten ryhmän toimeentuloa?

Nykynuorisoa haukutaan usein valittajiksi ja pullamössösukupolveksi, mutta tulevaisuudessa he tulevat vähäisestä määrästään huolimatta maksamaan huomattavasti nykyistä suurempia valtion palveluiden kustannuksia kuin mihin suurten ikäluokkien edustajat ovat joutuneet. Heidän tehtävänään on paitsi elättää itsensä ja lapsensa, niin kustantaa lisäksi vielä vanhempiensakin eläkkeet.

Viimeksi muokattu: May 07 2009, 9:53 PM

Kommentit