EU ei ole itsetarkoitus

Eurovaaliehdokas Sari Essayah esitti lauantain Keskipohjanmaa-lehdessä (KP 9.5.) olleessa haastattelussa niin keskenään ristiriitaisia mielipiteitä, että niitä on pakko kommentoida.

 

Ensinnäkin Essayah toteaa kristillisdemokraattien suhtautuvan kriittisesti unionin integraation syventämiseen, eli sen toimivallan ulottamiseen uusille alueille. Samassa haastattelussa hän kuitenkin haluaa saada EU:n päättämään myös sosiaalipolitiikkaan kuuluvista asioista, kuten terveyspalveluista ja perhepolitiikasta. Tämä logiikka on valitettavan yleinen eurovaaliehdokkaiden joukossa ja kulkee ilmeisesti sellaista rataa, että jos jokin politiikan alue on ehdokkaan mielestä erityisen tärkeä, on siitä päätettävä EU-tasolla.

 

Kuitenkin EU on olemassa vain ja ainoastaan sen takia, että sillä ratkotaan ongelmia, joihin kansallisvaltiot eivät nykymaailmassa enää kykene. Se, että lainsäädäntö on perustuu EU-direktiiviin ei vielä itsessään tee siitä erityisen onnistunutta vaan päätökset täytyy tulevaisuudessakin tehdä mahdollisimman lähellä kansalaisia. On hyvä, että EU:ssa päätetään vaikkapa unionin yhteisestä ympäristöstrategiasta, koska ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma johon yksittäinen valtio ei omilla toimillaan vielä pysty juuri vaikuttamaan. Mutta esimerkiksi suomalaisen neuvolajärjestelmän pyörittäminen onnistuu aivan mainiosti suomalaisten omilla päätöksilläkin. Ei se saisi mitään lisähyötyä siitä, että Brysselissä päätettäisiin käyntikertojen lukumäärät tai äitiyspakkauksen sisältö.

 

Toinen Essayahin esittämä virheellinen arvio on, että Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien vaaliliitto olisi ongelmaton siitä yksinkertaisesta syystä, että puolueilla on samoja arvoja. Kuitenkin kyseiset puolueet meppipaikan saadessaan menisivät istumaan eri poliittisiin ryhmiin Euroopan parlamentissa. Tämä tarkoittaa, että vaaliliittoa äänestävillä ei ole mitään takeita siitä, millä periaatteilla vaaliliitosta läpimennyt ehdokas päätöksiä tekee. Jos perussuomalaisten äänillä menee läpi kristillisten ehdokas, tarkoittaa se sitä että kyseinen ehdokas toimii Konservatiivien ryhmässä läheisessä yhteistyössä Kokoomuksen ehdokkaiden kanssa. Jos taas kristillisten äänet merkitsevät perussuomalaisen ehdokkaan läpimenoa, voi tuloksena hyvinkin olla kokonaan uusi, joskin kooltaan minimaalinen ryhmä Euroopan parlamenttiin. Mitä puolueita siihen kuuluisi, on tietenkin vielä epäselvää, mutta pyrkyä siihen varmasti olisi ainakin kaikista Euroopan maahanmuuttajavastaisista puolueista.

 

Kolmas haastattelussa esitetty ”väärä mielipide” on Turkin jäsenyysvalmistelujen vastustaminen vetoamalla mm. Turkin huonoon ihmisoikeustilanteeseen. Jäsenyysneuvottelujahan käydään juuri sen takia, että saataisiin aikaan tarvittavat muutokset ehdokasmaan lainsäädännössä ja poliittisessa kulttuurissa. Jos kaikki lait ja käytännöt jo täyttäisivät EU-kriteerit, ei valmistavia neuvottelujakaan tarvittaisi. Turkki on kieltämättä vielä kaukana EU:n jäsenyydestä, mutta on silti myönnettävä, että maassa on vuonna 2005 aloitettujen jäsenyysneuvottelujen jälkeen päästy suuresti eteenpäin esimerkiksi naisten oikeuksien ja sananvapauden saralla. Turkin jäsenyysvalmisteluja vastustettaessa onkin syytä muistaa, että ilman neuvotteluja näitä parannuksia ei välttämättä olisi saatu aikaiseksi. Pelkkä jäsenyyden mahdollisuus jo kannustaa muuttamaan epäkohtia. Jos Turkilta KD:n kannan mukaan suljettaisiin kokonaan mahdollisuus EU-jäsenyyteen, olisi vaara että myös maan demokratiakehitys ottaisi takapakkia.

 

Juha Iso-Aho

eurovaaliehdokas (kesk.)

Kokkola/Ullava

Kirjoitus on julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä 13.5.2009