Tuet takaavat puhtaan ruuan

Lauantaina sää suosi Toholammin Toukomarkkinoilla vierailleita ihmisiä. Liekö ollut auringon ansiota sekin, että aika moni malttoi kojujen kiertämisen ohella pysähtyä keskustelemaan politiikastakin. Ja kevätkiireistä huolimatta oli joukossa maanviljelijöitäkin, joiden kanssa käytiin läpi EU:n maataloustukijärjestelmän kiemuroita.

 

Mikään muu ammatti ei maan päällä ole niin tiukasti säännelty kuin maanviljelijän työ. Samoja peltoja mittaillaan vuosi vuoden jälkeen ikään kuin peläten, että ne kasvavat ja kutistuvat lihavien ja laihojen vuosien mukana. Kevättöiden jo puskiessa päälle pitää täyttää jos jonkinlaista kaavaketta, vaikka silloin juuri pitäisi olla peltotöissä.

 

Samaan aikaan kuluttajat vaativat puhdasta ja turvallista ruokaa, mutta useat jaksavat valittaa sitäkin, että se on liian kallista. Ja samaan on sortunut moni poliitikkokin. Olen itse törmännyt vaalipaneeleissa Kokoomuksen, SDP:n ja Vihreiden eurovaaliehdokkaisiin, jotka vaativat maataloustukien pienentämistä. Ja totesipa Timo Soinikin Helsingin Sanomien (HS 4.5.) haastattelussa, että ”yli 40 prosenttia EU:n taloudesta menee vanhanaikaisen maatalouden tukemiseen, kun sen pitäisi mennä innovaatioihin.” Nämä timosoinit tuntuvat kuvittelevan, että se ruisleipä pyörii itse sinne kaupan hyllylle. Tai että jos ihmisiä ei olisi, niin lehmät itse valuttaisivat maidon purkkeihin.